Tästä tämä alkaa..
Aloitetaanko ihan siitä,että en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä,jotka lukevat saatika sitten kirjoittavat blogeja..Mutta nyt,tuli se hetki minun pian 28-vuotiaan ”nuoren miehen” elämässä,että alan kirjoittamaan tätä. Miksi? Sisälläni on paljon surua ja kiukkua tällä hetkellä,enkä osaa puhua asioistani ystävilleni.Tajusin,että hei, sen takia muutkin tai ainakin osa kirjoittaa blogia. Tämä on kuin anonyymi päiväkirja, joita muutkin ihmiset voi lukea.
Jos hieman kerron itsestäni..Olen tosiaan pian 28-vuotias mies. Elämäni on ollut yhtä vuoristorataa..Tai ainakin itsestäni siltä tuntuu..On ollut hyviä hetkiä ja sitten taas huonoja hetkiä. Tykkään paljon urheilla,se on suuri intohimoni. Myöskin urheilun seuraaminen on ihan mahtava harrastus.. Vanhempani asuvat minusta melkein kivenheiton päässä ja minulla on myös isosisko ja pikkuveli. Omistan erittäin hyvän huumorintajun,mutta sisimmässäni olen todella herkkä.(Ulkokuorestani ei sitä välttämättä uskoisi) Kerrottavaa minulla on paljon,paljon erilaisia asioita..Ja tuskin osaan kirjoittaa niitä missään kronologisessa järjestyksessä..
Tässä blogissa tulen varmasti käsittelemään ainakin seuraavia asioita tulevaisuudessa; Kaikkien parisuhteiden epäonnistuminen, oma henkinen hyvinvointi, ”yksinäisyyteni”…Mutta varmasti myös tulee paljon kaikenlaista positiivistakin,mutta näistä aiheista ajattelin aloittaa. Tekstiä tulee kun ehdin…
